Retki Sipoonkorvessa

09.03.2020

Raikasta ilmaa sekä aurinkoista säätä.

Virtaavaa vettä, toisaalla pakkasen jähmettämää jäätä.

Jäätaidetta ja vesi kuin peili,

kaunista kiiltoa, aurinko valoaan säteili.

Puuhalolla oli mulkoileva puusilmä vaiko napa? 

Muurahaiskeko koristeltu pudonneilla lehdillä, 

on se vaan taidokas rakennustapa.



Kukapa ei huomaiskaan tota, 

on puun juuressa pikkuinen kota. 


Jos oisin menninkäinen noinkin pieni, 

vois aamupalani olla joku herkkumarja 

tai ihan pikkuruinen sieni.

On lounaansa näemmä levälleen jättänyt, 

eräskin metsäneläjä täällä.


Pikkuruiseen suuhun kurre eväänsä mättänyt,

sammaleisen kannon päällä.

 

Joku pikkuinen on selvästikin kotona myös täällä, 

kolon reunoilla ehkä siksi, on pakkashuurua päällä.


Luonnossa, katseen vangitsijana on niin moni asia, 

aika seisahtuu, niin teen minäkin, 

repussa lämmintä juotavaa, mukana myös eväsrasia. 


Eväsjuoma nautitaan lämpimänä, istuen kaatuneella kelolla,

ihailen ympäristöä kaunista, mieli rauhassa, jalatkin hetkisen levolla.




Suomaisema edessä kuin vasta maalattu taulu,

kirkas ja valoisa, kuin silkasta ilosta sävelletty laulu.

Kevättä jo selvästi ilmassa, vähän aurinkoakin säässä.

Suo vetinen on yleensä siellä, kaikki se vetelä on vaan nyt ihan jähmeässä jäässä.

Keloja katkenneita ja kaatuneita, 

osittain takas maaksi ihan maatuneita.


Estää vain varovaisuus 

suolammen jäälle menemästä, 

Kun houkuttelee 

sokkeloinen esterata jännittävä,

muuten voikin loppumatka, 

olla märin kengin rämmittävä.




Luontokehyksiin osui sopivasti 

retkiseurani rakas,

kerättiin kamppeet, 

jatkettiin matkaa 

ja suunnattiin verkkaisesti 

kotiin takas.