Muutoksen tuoma mahdollisuus

Muutoksen tuoma mahdollisuus

Heräsin aamulla linnunlauluun ja mukavan raikkaan kesäilman tuulahdukseen pikkuisen tuuletusikkunan raosta. Siitä on suunnilleen vuosi, kun viimeksi olen niin voinut herätä. 

Samoin on tasan vuosi siitäkin, kun eteeni tuli seinä, jonka ylittämiseen ei riittänyt enää pelkät tikapuut tai perästä pönnääjä. Niveleni nimittäin ilmoittivat isommasta muutoksen tarpeesta, jos mielin liikkua edelleen haluamallani tavalla. Sain lopultakin päättäväisyyteni heräämään ruususen unestaan ja tartuin "härkää sarvista". Oli aika tehdä jotain ja sen teinkin!

Kerron mullistuksestani, joka tulee väkisinkin vaikuttamaan kaikkiin tulevaisuuden tekemisiini, taustavoimana (mikäpä muukaan kuin) intohimoni luonnossa liikkumiseen. 

Olen aikaisemmin vihjaillut ja sivunnutkin jutuissani fyysisistä rajoitteista, klenkaten ja linkutellen tarinoissani milloin mihinkin päin kallellaan. Aikani kokeilin niitä helpompia ratkaisuja: odottelua, rauhoittelua ja vauhdin hidastelua, mutta lopulta tajusin että nyt on aikani toimia ja tehdä asioita pitkäjänteisemmin sen eteen, että liikkuminen tulee onnistumaan tulevaisuudessakin. Terveys on melkoinen motivaattori ja minun oli parasta nyt käyttää sitä "polttoaineena" muutokseen!

Olen nyt läpikäynyt yhden elämäni ratkaisevimmista päätöksistä: reippaan painon pudottamisen; työllä, sisulla ja vakaalla tahdolla. Helpolla en ole itseäni päästänyt, mutta tämän ei ollut tarkoituskaan olla mikään napista painamalla saavutettava asia. Olen läpikäynyt kaikenlaisia asioita, niin henkisesti kuin fyysisestikin...siinä oma tila ja rauha on todellakin ollut tarpeen.

Viimeisen ja varmistavan sinetin asialle sain, ihan hiljattain tehdyllä leikkauksella, joka muutti monta asiaa loppuelämäkseni. 

Taas siis yksi syy siihen, että olen joutunut ottamaan vähän aikalisää retkeilyyn, lähimetsäilyyn sekä sanalliseenkin samoiluun. 

Nyt olen tässä kohtaa muutostani jo niin hyvässä vaiheessa, että kesän seikkailuja voin alkaa suunnitella, kun vaan muistan uudenlaisen tavan pitää energiatasoni tasaisena: pienen pieniä annoksia kerrallaan, riittävän usein ja aterioitten välissä nesteytys. Ei kovin hankalaa, voisi moni ajatella, mutta kun innostuu oikein tekemisistään, niin kuin minulle helposti käy, unohdan samalla kaiken muun. Nyt sellaista ei voi tasaisen nesteytyksen ja energiansaannin suhteen enää käydä tai tulee hidasteita matkaan.

Se totaalinen väsymys ja uupumiskohtaus, joka energian- tai nesteen riittämättömyydestä nykyään seuraa, on sen verran totaalista, että jatkossa sen kyllä sitten muistaakin! 

Korjausliike on tietysti aina mahdollinen, mutta hidastaa melkoisesti matkan tekoa, kun energia ei palaakaan ihan niin nopeasti takaisin ja siinä kohtaa ei auta muu kuin odottaa ja levätä. Mieluimmin järkevä ennakoiminen kuin matkantekoa turhaan viivyttävä, korjausliikkeen vaikutuksen odotteleminen.

Nivelvaivani ei täysin katoa mihinkään, asettaa vaan vähän haastetta, mutta keventynyt olemus helpottaa jo kummasti tekemistä ja touhuamista! Jos jalat ei sallikaan tulevaisuudessa pitkiä matkoja kävellen, otan taas pyörän alleni ja puuduttelen sitten vaikka pakaroita pidemmillä matkoilla! 

Jos yksi tapa ei toimi, täytyy keksiä uusia, tehdäkseen rakastamiaan asioita (vaikka sitten vähän erilailla kuin ennen) ja sopeutua tilanteeseen.

Innolla ja positiivisena, odotan taas kesää

ja kaikkea mitä se tuokaan tullessaan!

Samaa toivon sinulle!