Muutoksen tuoma mahdollisuus
Muutoksen tuoma mahdollisuus
Heräsin
aamulla linnunlauluun ja mukavan raikkaan kesäilman tuulahdukseen
pikkuisen tuuletusikkunan raosta. Siitä on suunnilleen vuosi, kun
viimeksi olen niin voinut herätä.
Samoin
on tasan vuosi siitäkin, kun eteeni tuli seinä, jonka ylittämiseen
ei riittänyt enää pelkät tikapuut tai perästä pönnääjä.
Niveleni nimittäin ilmoittivat isommasta muutoksen tarpeesta, jos
mielin liikkua edelleen haluamallani tavalla. Sain lopultakin päättäväisyyteni heräämään ruususen unestaan ja tartuin
"härkää sarvista". Oli aika tehdä jotain ja sen
teinkin!
Kerron
mullistuksestani, joka tulee väkisinkin vaikuttamaan kaikkiin
tulevaisuuden tekemisiini, taustavoimana (mikäpä muukaan kuin) intohimoni luonnossa liikkumiseen.
Olen
aikaisemmin vihjaillut ja sivunnutkin jutuissani fyysisistä
rajoitteista, klenkaten ja linkutellen tarinoissani milloin
mihinkin päin kallellaan. Aikani kokeilin niitä helpompia
ratkaisuja: odottelua, rauhoittelua ja vauhdin hidastelua, mutta
lopulta tajusin että nyt on aikani toimia ja tehdä asioita
pitkäjänteisemmin sen eteen, että liikkuminen tulee onnistumaan
tulevaisuudessakin. Terveys on melkoinen motivaattori ja minun oli
parasta nyt käyttää sitä "polttoaineena" muutokseen!
Olen nyt läpikäynyt yhden elämäni ratkaisevimmista päätöksistä: reippaan painon pudottamisen; työllä, sisulla ja vakaalla tahdolla. Helpolla en ole itseäni päästänyt, mutta tämän ei ollut tarkoituskaan olla mikään napista painamalla saavutettava asia. Olen läpikäynyt kaikenlaisia asioita, niin henkisesti kuin fyysisestikin...siinä oma tila ja rauha on todellakin ollut tarpeen.
Viimeisen
ja varmistavan sinetin asialle sain, ihan hiljattain tehdyllä leikkauksella,
joka muutti monta asiaa loppuelämäkseni.
Taas siis yksi syy siihen, että olen joutunut ottamaan vähän aikalisää
retkeilyyn, lähimetsäilyyn sekä sanalliseenkin samoiluun.
Nyt olen tässä kohtaa muutostani jo niin hyvässä vaiheessa, että kesän seikkailuja voin alkaa suunnitella, kun vaan muistan uudenlaisen tavan pitää energiatasoni tasaisena: pienen pieniä annoksia kerrallaan, riittävän usein ja aterioitten välissä nesteytys. Ei kovin hankalaa, voisi moni ajatella, mutta kun innostuu oikein tekemisistään, niin kuin minulle helposti käy, unohdan samalla kaiken muun. Nyt sellaista ei voi tasaisen nesteytyksen ja energiansaannin suhteen enää käydä tai tulee hidasteita matkaan.
Se totaalinen väsymys ja uupumiskohtaus, joka energian- tai nesteen riittämättömyydestä nykyään seuraa, on sen verran totaalista, että jatkossa sen kyllä sitten muistaakin!
Korjausliike
on tietysti aina mahdollinen, mutta hidastaa melkoisesti matkan
tekoa, kun energia ei palaakaan ihan niin nopeasti takaisin ja siinä
kohtaa ei auta muu kuin odottaa ja levätä. Mieluimmin järkevä
ennakoiminen kuin matkantekoa turhaan viivyttävä, korjausliikkeen
vaikutuksen odotteleminen.
Nivelvaivani ei täysin katoa mihinkään, asettaa vaan vähän haastetta, mutta keventynyt olemus helpottaa jo kummasti tekemistä ja touhuamista! Jos jalat ei sallikaan tulevaisuudessa pitkiä matkoja kävellen, otan taas pyörän alleni ja puuduttelen sitten vaikka pakaroita pidemmillä matkoilla!
Jos yksi tapa ei toimi, täytyy
keksiä uusia, tehdäkseen rakastamiaan asioita (vaikka sitten vähän erilailla kuin ennen) ja sopeutua
tilanteeseen.
Innolla ja positiivisena, odotan taas kesää
ja kaikkea mitä se tuokaan tullessaan!
Samaa toivon sinulle!